Lista kokoonpanoista

Mark 1 (1968-1969)Mark 2 (1969-1973)Mark 3 (1973-1975)Mark 4 (1975-1976)Mark 2b (1984-1989)Mark 5 (1989-1992)Mark 2c (1992-1993)Mark 6 (1993-1994)Mark 7 (1994-2002)Mark 8 (2002-Deep Purple kokoelmat

Lista artisteista

Airey, DonBlackmore, RitchieBolin, TommyCoverdale, DavidEvans, RodGillan, IanGlover, RogerHughes, GlennLord, JonMorse, StevePaice, IanSatriani, JoeSimper, NickTurner, Joe Lynn

The (LP) Anthology

Deep Purple ilmoitti keväällä 1984 tekevänsä paluun vielä saman vuoden aikana. Bändin entinen levy-yhtiö EMI halusi luonnollisesti päästä osalliseksi kasvaneesta kiinnostuksesta bändiä, ja erityisesti sen uudelleen kokoontuvaa kakkoskokoonpanoa  kohtaan. Vuosi 1985 olikin EMI:lle kiireistä aikaa ja markkinoilla saatiin paljon myytävää.

Yhtiön ensimmäinen julkaisu oli todella ärsyttävästi kasattu kokoelma. Se sisälsi enimmäkseen tosifanille tuttua materiaalia, mutta oli toisaalta ns. pakkohankinta koska siinä oli muutamia tuolloin julkaisemattomia kappaleita. Itse pitelin sitä tutussa levykaupassa useaan otteeseen käsissäni mutta lopulta se jäi ostamatta. Omaan levyhyllyyni se tuli vasta 30 vuotta myöhemmin kun päädyin keräämään myös yhtyeen kokoelmalevyjä.

Anthologyn varhaisimmat julkaisemattomat kappaleet tulevat asetaattilevyltä (joita on kuulemma vain kolme kappaletta). Levy-yhtiön etsintää varten äänitetyt Shadows ja instrumantaaliversio biisistä Love Help Me löytyvät Anthologylta. Ne ovat sittemmin saaneet rinnalleen myös demoversion Help (jota käytettiin pohjana kun bändi esiintyi Tanskan televisiossa). 

Itselläni ei ollut 1985 tietoa mikä on Grabsplatter-instrumentaalin tausta. Anthology sanoi sen tulevan In Rock -sessioista mutta 1977 New Live And Rare EP kerto totuuden että kyseessä on BBC-nauhoitus. Joka tapauksessa komea biisi jäi tuolloin saamatta omaan Purple-kokoelmaan. Sama kävi Freedomin kanssa. Anthologyn kolmas aiemmin julkaisematon biisi syntyi 1971 Fireball-levyn sessioissa ja se miksattiin kokoelmalle toukokuussa 1985. Roger Glover miksasi sen uudestaan 1997 remasteroidulle Fireballille.

Anthologyn ilmestymisen aikoihin kukaan ei puhunut monikanavajärjestelmistä. Edellisen vuosikymmenen nelikanavajärjestelmä oli sammunut kuluttajien haluttomuuteen asentaa kotiinsa neljää kaiutinta. Machine Head oli toinen Purple-albumi, joka aikoinaan miksattiin myös nelikanavaiseksi. Anthologylle laitettiin siltä biisit Never Berfore ja Smoke On The Water. Molemmat kuulostavat hiukan erilaisilta verrattuna normaaliversioihin. En osannut, enkä kyllä osaa edelleenkään antaa tälle asialla kovinkaan suurta arvoa. Varsinkaan kun 2012 tämä Quadrophonic mix julkaistiin Machine Head 40-v laatikossa DVD:nä.

Samaan aikaan Anthologyn kanssa EMI julkaisi peräti neljä 12-tuumaista kolmen biisin EP:tä. Kaikki niiden biisit tulevat mark II kokoonpanolta, eikä niiden biisivalinnoissa ole mitään järkeä. Jos kokoelmalla oli jokin ajatus tarjota uutta, harvinaista mutta samalla tuttua ja turvallista, näillä EP:llä on vain itsestään selvyyksiä. Ostamalla kaikki neljä ja lähettämällä niiden tarrat EMI:lle sai paluupostissa aivan hirveän Smoke On Mega-Mix -singlen.

Anthologya ei koskaan julkaistu CD muodossa vaan se "päivitettiin" eri sisältöisenä kuusi vuotta myöhemmin.

Petri Myllylä

 

Perfect Strangersin ilmestyttyä EMI:lle taisi tulla kiire omien Purpleäänitteidensä hyväksikäytössä. Itse en ole koskaan mieltänyt The Anthology -lp:tä erityisen pahaksi rahastukseksi, sillä peräti neljäsosa tuplan materiaalista oli ennestään julkaisematonta tai hankalasti saatavaa. Tietysti keräilijää kismittää, kun julkaisu ei ole selvästi pelkkä best of, jonka voisi jättää rauhassa kauppaan, tai pelkkiä harvinaisuuksia tarjoava arkistojulkaisu. Tämä asettuu harmillisesti siihen välille.

Vuonna 1985 tämä tupla oli pätevä hankinta Purpleen tutustuville. Ja levyn harvinaisuuksista kannattaa mainita Freedom, josta cd:llä on tarjolla ainoastaan erilainen, Roger Gloverin uudelleenmiksaama versio. Itse pidän tältä levyltä löytyvästä versiosta enemmän, sillä se kuulostaa jotenkin enemmän 1970-luvun äänitykseltä.

Heikki Heino