Lista kokoonpanoista

Mark 1 (1968-1969)Mark 2 (1969-1973)Mark 3 (1973-1975)Mark 4 (1975-1976)Mark 2b (1984-1989)Mark 5 (1989-1992)Mark 2c (1992-1993)Mark 6 (1993-1994)Mark 7 (1994-2002)Mark 8 (2002-Deep Purple kokoelmat

Lista artisteista

Airey, DonBlackmore, RitchieBolin, TommyCoverdale, DavidEvans, RodGillan, IanGlover, RogerHughes, GlennLord, JonMorse, StevePaice, IanSatriani, JoeSimper, NickTurner, Joe Lynn

Who Do We Think We Are

Heinäkuussa 1972 Deep Purplen oli tarkoitus äänittää Roomassa, Italiassa uusi albumi. Siihen oli varattu saman verran aikaa kuin Machine Head oli vienyt eli kolme viikkoa. Paikalle oli kutsuttu edellisen levyn tapaan Rolling Stones'in äänitysauto sekä tuottaja Martin Birch. Se, mikä oli onnistunut kylmässä hotellissa Montreux:ssa, ei onnistunut Italian kuumassa kesässä. Bändi oli väsynyt eikä yhteistyö sen jäsenien välillä enää sujunut.

Hajanaisen, ja päämäärättömän työskentelyn jälkeen bändi palasi keikkailemaan saatuaan Roomassa nauhalle vaivaiset kaksi kappaletta. USA:n, Japanin ja lyhyen Britannian kiertueen jälkeen riitainen ja hajoamisillaan oleva bändi palasi lokakuussa Frankfurtissa, Saksassa studioon. Tällä kertaa ihan oikeaan sellaiseen, ja pusersi niin sanotun pakkolevyn.

Rankan kiertue-elämän, sairastelun ja keskinäisen riitelyn sävyttämänä syntynyt levy on harvoin mikään merkkipaalu. Tällä levyllä Deep Purple tiputtaa itsensä normaalien kuolevaisten joukkoon.
Who Do We Think We Are on lepsu ja köykäinen levy. Sen suunta on tavallaan sen suunnattomuus. Ja kaikesta tästä huolimatta tälläkin levyllä on omat hyvät hetkensä.

Levyn vahvasti avaava, funkahtava Woman From Tokyo on levyn ainoa ns. radiosta tuttu biisi. Myös vuoden 1973 kiertueen settilistaan ainoana uutena biisinä päässyt Mary Long kuuluu sekin levyn harvoihin onnistujiin. Super Trouper ja Smooth Dancer ovat molemmat sellaisia ihan kivoja biisejä, mutta varsinkin jälkimmäisen ideat ovat jo kierrätysmerkin arvoisia. Rat Bat Blue, ja sen kitarariffi sai instrumentaalina lavadepyyttinsä 1980-luvulla, ja nousi settiin Steve Morsen ensimmäisellä Euroopan kiertueella 1996. Monet fanit pitävät tästä mukavasti rullaavasta, ja pitkän kosketinsoolon sisältävästä kappaleesta. Itse en ole sen suuruutta koskaan tajunnut. Silti se nousee Who Do We Think We Are levyn top kolmeen.

Levyn päättävät pitkä Place In Line ja Our Lady saivat taatusti aikanaan loistavan Made In Japanin hankkineet fanit nostamaan levyn pois soittimestaan. Sen verran hentoinen on näiden biisien teho verrattuna bändin aiempaan tuotantoon.

Levyltä tippunut Painted Horse on ollut oma suosikki siitä lähtien, kun hankin sen sisältämän Powerhouse levyn Hampurin lomamatkan tuliaisina kesällä 1983. Nykyään se ja muutama muu bonus löytyvät remasteroidulta CD:ltä. Satunnaisfanin ei kannata mielestäni kiirehtiä sen hankinnassa, sillä kaikki bändin muut 70-luvun studiolevyt antavat enemmän vastinetta rahoille.

EMI oli julkaissut vuodesta 1995 alkaen remasteroitujen CD-levyjen yhteydessä In Rockista, Fireballista, Machone Headista ja Made In Japanista myös niiden vinyyliversiot. Who Do We Think We Are LP ei kuitenkaan kauppoihin tullut kuin vasta 11 vuotta myöhemmin. Sitä ennen amerikkalainen Friday Music lisenssoi sen. 

Petri Myllylä