Lista kokoonpanoista

Mark 1 (1968-1969)Mark 2 (1969-1973)Mark 3 (1973-1975)Mark 4 (1975-1976)Mark 2b (1984-1989)Mark 5 (1989-1992)Mark 2c (1992-1993)Mark 6 (1993-1994)Mark 7 (1994-2002)Mark 8 (2002-Deep Purple kokoelmat

Lista artisteista

Airey, DonBlackmore, RitchieBolin, TommyCoverdale, DavidEvans, RodGillan, IanGlover, RogerHughes, GlennLord, JonMorse, StevePaice, IanSatriani, JoeSimper, NickTurner, Joe Lynn

Gary Moore & The Midnight Blues Band: Live (DVD&CD)

Saksalainen Masterplan on lisensoinut itselleen tämän Lontoon Hammersmithissa 10./11.5.1990 kuvatun keikan. Valitettavasti tuotteen laatu ei vastaa intensiivistä keikkaa. Erityisesti äänenlaadun toivoisi olevan parempi. Jo alkuperäisellä VHS:llä häiritsi biisien välissä olleet haastattelut. DVD:llä ne olisi saannut hyvin siirrettyä omaan haastatteluosioon, mutta tätä ei ole näemmä nähty tarpeelliseksi. Kun masternauha on vielä hankittu joltakin aasialaiselta TV-yhtiöltä, saamme haastattelut vielä tekstitettynä. Masterplan tekee halpatuotteita, joten lienee turha valittaa asiasta.

Englantilainen yleisö saa Mooren keskiyön bluesbändiltä todella sähköisen rock-blues (kuten vierailija Albert Collins asian ilmaisee) keikan. Ohjelmisto on lähes sama kuin pari kuukautta myöhemmin Montreux Jazz festareilla. Jälkimmäisellä kahdesta Hammersmith keikasta Moorella on toisena vierailijana Gibson Flying V -kitaran suurimpana mannekiinina tunnettu Albert King.

King jammailee bändin kanssa T-Bone Walkerin blues klassikon Stormy Monday. Sitä ennen hän esitti uudelleen keikan avanneen Pretty Womanin sekä The Sky Is Crying, jotka eivät ole valitettavasti mukana sen enemmän videolla kuin myöhemmin mainittavalla kokoelmalla. Illan päättää kolmen kitaristin iloitteluna heitetty, ja yllättäen Collinsin laulama BB Kingin biisi Caldonia. Pelkästään nämä kaksi jamia tekevät tästä videosta suositeltavan hankinnan. Kymmenen euroa ei ole tästä kuvalevystä paljon.

Keikan biiseistä Still Got The Blues ja Walking By Myself julkaistiin tuoreeltaan edellisen biisin CD-sinkulla. Hieman myöhemmin julkaistulla Too Tired sinkulla oli vielä Pretty Woman ja Cold Cold Feeling.

Valtaosa Hammersmith keikasta julkaistiin vuonna 2002 Best Of The Blues -kokoelman bonuslevyllä. Ymmärrän levy-yhtiön ajatuksen. Kolmelta levyltä kasattua kokoelmaa ei saada myytyä ne jo omistaville faneille ilman houkuttelevaa bonusmateriaalia. Mutta miksi ihmeessä levyn biisijärjestys ei voi noudattaa keikan autenttista kulkua?

Lisäksi bonuslevyllä on B.B. Kingin kanssa Lontoon intiimillä Town & Country Clubilla 11.11.1992 esitetty The Thrill Is Gone. Vain promovideona julkaistu, mutta luonnollisesti You Tubesta löytyvä esitys olisi voinut hyvinkin saada levylle kaverikseen samaiselta keikalta Mooren After Hours levyltä löytyvä B.B. duetto Since I Met You Baby. Kokoelman lopusta löytyy vielä yksi liveveto Parisienne Walkways. Se on taitavasti editoitu Blues Alivelta.

Petri Myllylä