Lista kokoonpanoista

Mark 1 (1968-1969)Mark 2 (1969-1973)Mark 3 (1973-1975)Mark 4 (1975-1976)Mark 2b (1984-1989)Mark 5 (1989-1992)Mark 2c (1992-1993)Mark 6 (1993-1994)Mark 7 (1994-2002)Mark 8 (2002-Deep Purple kokoelmat

Lista artisteista

Airey, DonBlackmore, RitchieBolin, TommyCoverdale, DavidEvans, RodGillan, IanGlover, RogerHughes, GlennLord, JonMorse, StevePaice, IanSatriani, JoeSimper, NickTurner, Joe Lynn

First Underground Nuclear Kitchen

Kirjoitin tästä levystä jo yhden arvion, mutta tulin sen julkaisemisen kanssa toisiin aatoksiin. Tuo ensimmäinen versio pohjautui tämän levyn kahteen kertaan kuuntelemiseen. Menin kirjoittamiseni jälkeen lenkille ja huomasin, että "Big Daddyn" uusimmalta ei tullut mitään matkaan mukaan. Ei riffiä, ei säkeistöä, ei edes lyhyttä kertosäettä. Jostainhan moinen kertoo. Täytyi antaa First Underground Nuclear Kitchenille lisää aikaa.

Glenn Hughes aloitti uransa Trapeze-nimisessä brittiläisessä bändissä. Yhtyeen ensimmäinen levy oli jonkinlaista progen ja kehittymättömän hard rockin yhdistelmää. Bändin kaksi seuraavaa kiekkoa loivat Hughesille hänen maineensa kovana funk-miehenä. Deep Purpleenkin hän onnistui ujuttamaan mustan musiikin elementtejä. Onhan tästä puhuttu, että kun hän vuonna 1977 julkaisi ensimmäisen soololevynsä, se oli silkkaa Stevie Wonder -funkia ja David Bowie -soulia. Play Me Out floppasi aika pahasti. Tuon jälkeen alkoi Hughesin oman itsensä etsimisen aika. Mies lauloi heviä siellä missä pyydettiin ja osallistui jos jonkinlaisiin levytyssessioihin. Tuo meno on jatkunut oikeastaan tähän päivään asti. Glennin musiikki on sisältänyt aina groovea, mutta mukana ollut aina myös raskasta rockia. Nyt rockin aika on jäänyt melkein pois tai ainakin pitkälti taka-alalle.

FUNK, sitähän tuo levyn nimi tarkoittaa, on tosiaan hyvällä poljennolla rullaava levy. Kyllähän Red Hot Chili Peppers -rumpali tämän tyylin soittamisen taitaa. Glenn pomputtelee omat osuutensa ihan uskottavasti. Isoin, iloisin ja värikkäin yllätys tällä levyllä on uusi kitaristi Luis Maldonado. Häneen Glenn tutustui vuoden 2000 kiertueellaan Ufon kanssa. Luis soitti Ufossa koskettimia ja rytmikitaraa. Toki Hughesin luottokepittäjät JJ Marsh ja George Nastos ovat myös levyllä mukana. Kumpikin soittaa kahdella raidalla. Kitaraosuuksissa on vivahteita enemmän kuin aikoihin.

Vaikka FUNK kurottaakin ihan Glennin juurille saakka, ei se sinne asti yllä. Soundi on jatkumoa edelliselle Music For The Divine -kiekolle. Ja kyllä näiden kappaleiden tyylistä musiikkia on kuultu kaikilla miehen 2000-luvun levyillä. Nyt väliin vain ei ole ympätty yhtään pakollista hard rock -raitaa. Sen sijaan välit tursuvat imelää kutumusiikkia. Jos musiikki on tuttua ja turvallista, samaa voi sanoa myös lauluosuuksista. Kyllähän The Voice Of Rockilla edelleen ääni on kunnossa. Sitä ei käy kieltäminen. Mieleen tarttuvia melodioita tällä levyllä ei vaan valitettavasti kovin montaa ole.

Tero Honkasalo