Lista kokoonpanoista

Mark 1 (1968-1969)Mark 2 (1969-1973)Mark 3 (1973-1975)Mark 4 (1975-1976)Mark 2b (1984-1989)Mark 5 (1989-1992)Mark 2c (1992-1993)Mark 6 (1993-1994)Mark 7 (1994-2002)Mark 8 (2002-Deep Purple kokoelmat

Lista artisteista

Airey, DonBlackmore, RitchieBolin, TommyCoverdale, DavidEvans, RodGillan, IanGlover, RogerHughes, GlennLord, JonMorse, StevePaice, IanSatriani, JoeSimper, NickTurner, Joe Lynn

Songs In The Key Of Rock

Glenn jatkoi HTP yhteistyön jälkeen vahvaa esitystä albumirintamalla. Songs In The Key Of Rock on erinomaisen hieno levy. Se on parasta retrorockia, mitä olen kuullut kenenkään jo 1970-luvulla vaikuttaneen muusikon tekevän. Levyn avaava In My Blood antaa heti näytteen, mistä levystä on kyse. Tämä levy on rokkaavaa Glenniä parhaimmillaan. Se ei ole niin raskas, kuin esimerkiksi Return of Crystal Karma, vaikka musiikin vaikutteet ovatkin selvästi 70-luvulta. Levyn vierailijoista Red Hot Chilli Pepperin rumpali Chad Smith teki Glenniin suuren vaikutuksen ja mies on ollut mukana sen jälkeisillä kahdella studiolive levyllä. Levyn upeista biiseistä nostaisin esille Glennin nuoruuden kaverin, Led Zeppelinin rumpalin John Bonhamin muistolle tehty Higher Places, sekä uskomattoman macho rockrytistys Standing On the Rock. Tiedä sitten kuinka kieli poskella miehet ovat moisen kipaleen tehneet, mutta minuun sen nopea paahtaminen sopii erinomaisesti.
Levyn japanilaisessa painoksessa on extrana biisi Change (jolla basson hoitaa Billy Sheehan). Kyseinen biisi löytyy myös Glennin Soulfully Live In The City Of Angels liven Eurooppa -extrana, joten tämän Japsin ostamiseen ei enää ole perusteltua syytä. Varsinkaan kun biisi ei kuulu levyn parhaimmistoon vaan on keskitempoisen täyteraidan, The Truthin kanssa levyn täydellisyyttä heikentävä. Levyn lopussa on piiloraitana minuutin pätkä Higher Placesia.
Glenn on ollut julkaisurintamalla 2000-luvulla hyvin aktiivinen. Jos diggaat klassista hard rockia niin tässä sinulle hyvä ostos aloittaa Glenn Hughes -musiikkikirjaston keräily!
Petri Myllylä
Glenn Hughes, tuo Trapezen, Deep Purplne ja myöhemmin myös Black Sabbathin entinen solisti ja basisti on kovin tuottelias mies musiikin saralla. Viime vuonna hän oli mukana kolmella täyspitkällä levyllä ja useammalla tribuutti-kiekolla mm. Pink Floyd tribuutilla. Tänä vuonna julkaisutahti tuntuu olevat vähintään yhtä kiivas. Soolouransa lisäksi Glennillä on tällä hetkellä yhtye nimeltä HTP (Hughes Turner Project) jossa hän soittaa bassoa ja laulaa liidiä Rainbowsta ja Deep Purplesta tutun Joe Lynn Turnerin kanssa. HTP II levy on jo nauhoitettuna ja ilmestyy syyskuussa, mutta sitä ennen tulee molemmilta vokalisteilta sooloplätyt. Glennin SITKOR ehti tulla markkinoille Japanissa ja Joen levy tulee kesäkuun alussa.
Glennin soololevyt ovat aina tapaus ihmisille jotka arvostavat aivan satumaisen hienoa laulua. Tosin Glennin ääni on vähän sellainen “you love it or you hate it” – mies on kuuluisa kirkumisestaan mutta kerrankin levyllä tuo osasto on pidetty kurissa, liekö uuden tuottajan ja kitaristin Jeff Kollmanin ansiota. Toisaalta kirkumisesta pitävätkään eivät tasan varmasti tule pettymään tähän levyyn, kuunnelkaa vaikka Standing On The Rock todisteeksi. On todella valtavan hienoa huomata, että siinä missä Glennin aikalaisten, David Coverdale ja Ian Gillan etunenässä, äänet menevät koko ajan huonompaan (taiteilijat itse sanovat bluesimpaan) suuntaan, Glennin ääni senkun vahvistuu ja komistuu. Väitän, käsi sydämellä, että Glennin ääni on vahvin ja soivin tämän hetken veteraanirokkareiden parissa ja voidaan tuolle listalle ottaa melkoisen monta nuorempaakin kollia mukaan. Jos esimerkiksi Audioslaven Chris Cornell oppii joskus laulamaan kaulasuonien pullistumatta, hänellä on mahdollisuudet haastaa Glenn. Joten hyvästä laulukunnosta puhutaan nyt.
Laulu on hienoa mutta niin ovat myös biisit, soitto ja tuotanto...ja jopa pakkaus on pirun tyylikäs 70-luvun henkeen. Minulla on levystä Japanin painos, mutta eiköhän eurooppalainen versio noudattele samaa taiteellista linjaa. Yksityiskohtana on pakko mainita, että takakannen kuvaan on haalittu Glennin Deep Purple -vuosien alussa hankkimat paksupohjaiset, värikkäät kengät.
Niistä biiseistä piti vielä vähän kirjoittaa. SITKOR:n materiaali on 70-luku rockia mutta se ei varsinaisesti lainaa Trapezelta, Deep Purplelta tai Led Zeppeliniltä mitään muuta kuin korkeintaan hengen, jossa biisit on tehty. Materiaali on Glennin omaa, eikä sellaista “tämä on ihan kuin se ja se biisi”- tilannetta synny cd:tä kuunnellessa.
Ne jotka tuntevat Glennin aikaisemman tuotannon tietävät, että mitään extremeheviä mies ei ole ikinä tehnyt, vaan musiikki, myös rockimpi tavara, on ollut vähän funkiin ja souliin kallellaan. Niin on nytkin, mutta tuota osastoa on mukana vain hyppysellinen mausteeksi, antamaan GH flavoria touhulle. Vaikka levylle on biisejä kirjoittanut Glennin lisäksi hänen hovikitaristinsa JJ Marsh ja Jeff Kollman, ovat kappaleet selkeästi GH tavaraa. Jotenkin biiseistä vaan kuulee heti, että kyseessä on GH ja melkein väitän että vika ei ole kokonaan minun päässäni: materiaali vaan on sen verran erilaista verrattuna tämän päivän muuhun rock-tarjontaan. Siksi toivonkin, että ihmiset löytäisivät tämän kiekon. Jos Glennin matskuun ei ole tutustunut tästä on hyvä aloittaa. Toisaalta jos on hänen uraansa seurannut Medusasta asti, tästä on mainio jatkaa. Tätä levyä kuunnellessa kesä menee aurinkoisesti ja HTP:n odotus ei tunnu ihan niin pitkältä.
Vierailijoista sen verran, ihan täkynä, jos jotakuta nämä kiinnostaisivat. Rummuissa käy yhden biisin (Get You Stoned) verran Chad Smith Red Hot Chili Peppersistä, Chad soittaa myös uudella HTP levyllä. Muuten rummut on soittanut Gary Ferguson, joka on ollut Glennin mukana jo 1982 Hughes/Thrall levystä asti. Basson varressa vierailee niinkin kova heppu kuin Billy Sheehan (Change). Glenn ja Billy äänittelevät myös Mr.Big tribuutti-kiekkoa tai jotain sen tapaista. Taustalauluja on ollut tekemässä Santanan laulajana tunnettu Alex Ligertwood. Alex on mukana myös Voices of Classic Rock projektissa, jossa Glenn soittaa bassoa ja laulaa Deep Purple hittejä.
Kokonaisuutena arvostan SITKOR:n kaikkien aikojen kovimmaksi Glenn Hughes kiekoksi (he jotka vähääkään tuntevat minua – ihmettelevät????) ja tämä jo ihan muutaman kuuntelu kerran jälkeen, kertokoon se jotain tämän levyn laadusta. 
10/10
Tero Honkasalo