Lista kokoonpanoista

Mark 1 (1968-1969)Mark 2 (1969-1973)Mark 3 (1973-1975)Mark 4 (1975-1976)Mark 2b (1984-1989)Mark 5 (1989-1992)Mark 2c (1992-1993)Mark 6 (1993-1994)Mark 7 (1994-2002)Mark 8 (2002-Deep Purple kokoelmat

Lista artisteista

Airey, DonBlackmore, RitchieBolin, TommyCoverdale, DavidEvans, RodGillan, IanGlover, RogerHughes, GlennLord, JonMorse, StevePaice, IanSatriani, JoeSimper, NickTurner, Joe Lynn

The Way It Is

Tämä levy sisältää tusinan biisejä, joista lähes kaikki kuuluvat kategoriaan "tusinabiisit". Vähiten tähän ryhmään kuuluva, on laimea Jimi Hendrix -cover Freedom. Biisien keskinkertaisesta tasosta huolimatta levy kuulostaa varsin hyvältä. Glennin laulu sopii tällaiseen materiaaliin loistavasti, ja levyn tuotanto on erinomaista tasoa. Älä juutu tähän levyyn turhan pitkäksi aikaa. Useidenkaan kuuntelukertojen jälkeen et löydä täältä materiaalia "Best of Glenn" -levylle. Glenniltä on tarjolla parempaakin materiaalia, joten tämä jääköön kevyen aikuispopin ja keräilijöiden ostettavaksi.

Petri Myllylä

 

Glenn Hughes osaa tehdä monenlaisia kappaleita. Funkkia, soulia, heviä, balladia. Jokainen Glennin ääneen ihastunut on joutunut kuitenkin joskus huomaamaan, että nyt se mies on mennyt tekemään sellaisen aluevaltauksen, että sen kuunteleminen ei enää sujukaan ihan kivuttomasti. Mies itse kuittaa oudoimmatkin yhteistyökumppanit halullaan oppia uusilta ihmisiltä uusia asioita. Se on mielestäni hieno piirre.

Johdannon jälkeen itse asiaan. Tällä levyllä Hughes ei tunnu oikein olevan selvillä siitä, mihin suuntaan levyä pitäisi viedä. Tänne on haalittu niin paljon erilaisia tyylejä, että levy kuulostaa melkoiselta tilkkutäkiltä. You Kill Me on Glenniä raskaimmillaan, Take You Down on kaunis rauhallinen pala ja Stoned In The Temple vetää konekompillaan kelkkaa tanssittavampaan suuntaan. Jokainen on omassa lajissaan hyvä, mutta kokonaisuuden kannalta moinen tyylien sekamelska ei ole järkevä ratkaisu. Jos edes yhden ääripään olisi jättänyt pois, olisi levy huomattavasti parempi. En tosin olisi innoissani, jos levyn pääpaino olisi tanssibiiteillä Gary Mooren samana vuonna ilmestyneen Different Beat -levyn tapaan.

Levyllä kuultavista muusikoista kannattaa mainita jo vuosia Glennin oikeana kätenä toiminut kitaristi Joakim "JJ" Marsh, sekä parilla kappaleella vieraileva urkurilegenda Keith Emerson. Levy ei kokonaisuutena edusta Glenniä parhaimmillaan, mutta yksittäisistä kappaleista löytyy paljon iloa Glennin ystäville.

Heikki Heino